Luin Tommi Inkisen ja Jussi S. Jauhiaisen toimittamaan kirjaan Tietoyhteiskunnan maantiede (Gaudeamus 2006). Kirja vaikutti takakannen perusteella mielenkiintoiselta, sillä siinä mainostettiin kirjan tarkastelevan tietoyhteiskuntaa ja teknologiaa maantieteen näkökulmasta. Kirja koostuu useiden kirjoittajien (teknologia- ja yhteiskuntatutkimuksen asiantuntijoiden) lyhyistä teksteistä eli luvuista. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tutkitaan kansallista ja alueellista innovaatiojärjestelmää, innovaatiopolitiikkaa ja teknologiaverkostoja eri puolilla Suomea. Toinen osa taas käsittelee tietoyhteiskunnan maantieteen, teknologian tilan ja aluesuhteen kulttuurisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Luettuani ensimmäistä osaa kaksi lukua minulla oli sellainen olo, etten enää koskaan halua kuulla enkä lukea sanaa innovaatio. Ensimmäisen osan kaikissa viidessä luvussa perehdyttiin innovaatioihin edestä, takaa, molemmilta sivuilta, ylhäältä ja alhaalta. En yksinkertaisesti pystynyt enää lukemaan kaikkea, vaan hypin rivien yli päästäkseni mahdollisimman nopeasti loppuun. Aiheet soveltuvat parhaiten liike-elämään eikä tavalliselle kansalaiselle.

Kirjan toinen osa oli jo huomattavasti mielenkiintoisempi. Se koostui kuudesta luvusta, joissa pohdittiin mm. teknologian vaikutusta yhteiskuntaan ja kulttuuriin, valvonnan vaikutusta ihmisten yksityisyyteen, tietoyhteiskunnan käsitettä ja etätyöskentelyn hyviä ja huonoja puolia. Toisen osan aiheet koskettivat enemmän tavallista ihmistä kuin ensimmäisen osan. Ne olivat lähempänä arkea ja jokapäiväistä elämää.

Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat joko kiinnostuneet teknologialiiketoiminnasta tai niille, joita kiinnostaa teknologian ja sen kehityksen vaikutus yhteiskuntaan. Iltalukemiseksi se on kuitenkin turhan raskas.

Anna