Luin Paul R. Scheelen kirjan PhotoReading (PS-Kustannus, 2006).

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

PhotoReading-kirjan avulla voit muuttaa elämäsi. PhotoReading-kirja esittelee PhotoReading-tekniikan sekä valmentaa käyttämään ja soveltamaan sitä. Tekniikka perustuu täysin ei-tietoisen mielen ja tietoisen mielen yhteistyöhön. PhotoReading-tekniikkaan kuuluu kaiken kaikkiaan viisi askelta, joista valokuvalukeminen on yksi.

PhotoReading-tekniikan avulla voit käsitellä mistä tahansa tekstistä noin 25 000 sanaa minuutissa. PhotoReading ei missään nimessä ole perinteistä pikalukemista vaan uutta asennoitumista oppimiseen ja nopeampaa oppimista. 

Kirjassa on tekniikan historian, opetuksen ja sovellusten lisäksi paljon tekniikan hallitsijoiden kokemuksia – menestystarinoita, sanoisin.

Kirjaa suosittelisin kaikille, jotka kamppailevat ajan puutteen kanssa, mutta erityisesti opiskelijoille. En ole itse kokeillut PhotoReading-tekniikkaa, mutta kirja on todella mielenkiintoista, joskin hieman yliampuvan oloista luettavaa. Kuitenkin skeptikko sisälläni pitää pientä epäuskon liekkiä yllä. Tätä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan ennen uskomista!

Tiina

Luin Armand Matterlartin teoksen Informaatioyhteiskunnan historia (Vastapaino 2003).

Kirjan takakannessa luvataan "näkemyksellinen johdatus informaatioteknologian ja yhteiskuntahistorian suhteisiin". Lukukokemuksena kirja oli melko raskas, sillä "hienoja" sanoja oli käytetty niin paljon, että tuntui siltä että lukeminen onnistuu vain sivistyssanakirjaa apuna käyttäen.

Kirjassa todetaan, että kommunikaatioteknologian ja -verkkojen kehitys on erottamattomassa yhteydessä teolliseen vallankumoukseen, moderniin sodankäyntiin ja nationalismin nousuun. Myös universaalia kieltä käsitellään, sillä nykyäänhän tällaisena universaalina kielenä voidaan pitää esimerkiksi tietokoneiden ohjelmointikieltä, jota ymmärretään ympäri maailmaa.

Kirja rakentuu kuudesta osasta, ensin käsitellään määrän kultti, sitten siirrytään tieteellisen ja teollisen aikauden komentoon, informaatiokoneiden kehittymiseen, jälkiteollisen yhteiskunnan hahmotelmiin, polittikan muodonmuutoksiin ja lopuksi käsittelyssä on maailmanlaajuisen informaatioyhteiskunnan geopolitiikka. Matterlartin perimmäisenä ajatuksena on, että nykyajan informaatioyhteiskunta ei ole vain yhtäkkiä syntynyt, vaan se on tulosta vuosisatojen rakenteellisesta muutoksesta.

Suosittelisin kirjaa lähinnä informaatioalan ammattilaisille, sillä sellaiselle, joka ei tunne alan termejä teksti ei anna paljonkaan. Toisaalta omakin lukukokemukseni, vaikka tuleva kirjasto- ja informaatioalan ammattilainen olenkin, oli hieman sekava, johtuen esimerkiksi "eskatologiasta", "noosfääristä" ja "anti-intellektuelleista"...

Tanja

Luin Tommi Inkisen ja Jussi S. Jauhiaisen toimittamaan kirjaan Tietoyhteiskunnan maantiede (Gaudeamus 2006). Kirja vaikutti takakannen perusteella mielenkiintoiselta, sillä siinä mainostettiin kirjan tarkastelevan tietoyhteiskuntaa ja teknologiaa maantieteen näkökulmasta. Kirja koostuu useiden kirjoittajien (teknologia- ja yhteiskuntatutkimuksen asiantuntijoiden) lyhyistä teksteistä eli luvuista. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tutkitaan kansallista ja alueellista innovaatiojärjestelmää, innovaatiopolitiikkaa ja teknologiaverkostoja eri puolilla Suomea. Toinen osa taas käsittelee tietoyhteiskunnan maantieteen, teknologian tilan ja aluesuhteen kulttuurisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Luettuani ensimmäistä osaa kaksi lukua minulla oli sellainen olo, etten enää koskaan halua kuulla enkä lukea sanaa innovaatio. Ensimmäisen osan kaikissa viidessä luvussa perehdyttiin innovaatioihin edestä, takaa, molemmilta sivuilta, ylhäältä ja alhaalta. En yksinkertaisesti pystynyt enää lukemaan kaikkea, vaan hypin rivien yli päästäkseni mahdollisimman nopeasti loppuun. Aiheet soveltuvat parhaiten liike-elämään eikä tavalliselle kansalaiselle.

Kirjan toinen osa oli jo huomattavasti mielenkiintoisempi. Se koostui kuudesta luvusta, joissa pohdittiin mm. teknologian vaikutusta yhteiskuntaan ja kulttuuriin, valvonnan vaikutusta ihmisten yksityisyyteen, tietoyhteiskunnan käsitettä ja etätyöskentelyn hyviä ja huonoja puolia. Toisen osan aiheet koskettivat enemmän tavallista ihmistä kuin ensimmäisen osan. Ne olivat lähempänä arkea ja jokapäiväistä elämää.

Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat joko kiinnostuneet teknologialiiketoiminnasta tai niille, joita kiinnostaa teknologian ja sen kehityksen vaikutus yhteiskuntaan. Iltalukemiseksi se on kuitenkin turhan raskas.

Anna

Hei jee! Olemme päässeet eteenpäin ja saaneet jopa "plokimme" luotua.
Tämä on suuri askel meille pienille tuleville kirjastotädeille!
Tästä matka jatkuu sitten vain rohkeudella eteenpäin, kun hyökkäämme
kirjojemme kimppuun.
Yksi taistelu on voitettu, mutta sota on vielä kesken...